sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kukkamekossa kesään

Tänään saimme juhlia ystäviemme pienokaisen ristiäisiä. Koska kesähän on nyt ihan virallisesti jo ovella päätin sonnustautua sen kunniaksi kukkamekkoon. Tämä mekko tuli myös ommeltua viime viikonlopun laneilla.





Mekossa käyttämäni ihana viskoosidigiprintti lähti mukaani Eurokankaan palalaarista jo joskus lopputalvella, sillä mielestäni tämä oli kuin tehty kesäisiin mekko-ompeluksiin. Kangas itse asiassa muistuttaa mielestäni kovasti Ted Bakerin kukkakuoseja, joihin olen ollut aika tykästynyt.

Kaavaksi valikoitui lopulta jo aiemmin testaamani Suuri Käsityö -lehden mekkokaava viime kesältä (SK 7/2014, kaava nro 2). Kaava on mielestäni huippuhyvä, sillä sen avulla saa tehtyä joustamattomasta kankaasta mekkosen ilman vetskaria, muotolaskoksia ym. lisäpuuhasteluja. Myös kankaan kuviointi olisi kärsinyt laskoksista. Mekko ei kuitenkaan näytä puolijoukkueteltalta vyötärökumpparinsa ansiosta. Kaavaa muokkailemalla tämän avulla saisi nopsasti tehtyä myös nätin maksimekon kesäkelien varalle. Kuminauhan paikkaa siirtämällä ja valitsemalla joustavan kankaan tämä kaava palvelisi varmasti myös mammamekkotarkoituksessa, niitä kun kanssaompelijat usein tuntuvat olevan vailla.

Tein mekon koossa 34 muuten täysin kaavan mukaisesti, mutta pituutta lisäsin helmaan hieman. Huolittelin hihansuut rullapäärmeellä, joka mielestäni istui tähän kevyeeseen kankaaseen paremmin kuin perinteinen taite. Helmaan sen sijaan tein taitteen, mutta ompelin sen käsin. Mekko on hihoja lukuunottamatta vuoritettu. Vuorikankaana käytin Eurokankaan vaaleansinistä joustamatonta vuorikangasta.






Pakko kyllä tunnustaa, että olen aika ihastunut lopputulokseen. Kuosi on mielestäni aikamoisen upea ja kaava toimii tämän kankaan kanssa paremmin kuin hyvin. Mekko pääseekin varmasti ahkeraan käyttöön!



maanantai 25. toukokuuta 2015

Kesämekkoset pikkuneideille

Kuten blogin päivitysvauhdista huomaa, alkaa kevätpuuhat viedä kaiken liikenevän ajan ja ompelulle jäävä aika on välillä kortilla. Eilen kuitenkin ompelulle pyhitettiin aikaa tuntitolkulla, sillä ohjelmassa oli jälleen lanit. Päivän aherruksen tuloksena valmistui (juoruilusta ja syömisestä huolimatta) myös joitakin ompeluksia, joista tässä esittelyyn ensimmäiset.



Ompelin ystävän suloisille neitosille samistelumekot kesään Käpysen limenvihreästä Pitsisydän-trikoosta. Mekot on tehty jo aiemmin testatulla ja hyväksi todetulla Ottobren 1/2014 Blue orange -luomuvelourmekon kaavalla (kaava nro 13). Muuten noudatin kaavaa, mutta pituutta lisäsin molempiin mekkoihin joitakin senttejä. Nämä mekkoset on tehty koossa 92 cm ja 110 cm.

Kanttasin pääntiet ja hihansuut limenvihreällä resorilla. Olen ostanut sen käsityömessuilta, mutta sen tarkempaa alkuperää ei ole muistissa. Rypytykset puolestaan tein tuttuun tapaan Framilonilla.

Ihan kivat perusmekkoset näistä tuli. Ei kun postisedän matkaan vaan ja uusia omistajia kohti. Toivottavasti kesäkelit jo kohta koittaa, vaikka näiden liivimekkojen alle käy kyllä periaatteessa villakerrastotkin ;)






maanantai 18. toukokuuta 2015

Onion 2035 Tukholmassa




Kuten blogiani seuranneille on kenties jo käynyt selväksi, rakastan mekkoja. Siksi ompelukseni usein painottuvat niihin. Lapsille kivoja mekkokaavoja on vaikka millä mitalla, mutta täydellisen kaavan löytäminen itselle on todella työlästä. Ruskamekko oli itselleni täyskymppi, mutta monet muut viimeaikaiset kokeilut ovat kyllä menneet mitoitukseltaan pahasti metsään ja mekkoja on saanut muokata oikein urakalla, jotta niistä on saanut edes suunnilleen istuvia. Erään epäonnisen kokeilun jälkeen minulle vinkattiin Onionin kaavaa 2035. Olin itsekin sitä joskus aiemmin katsellut, joten vinkin seurauksena päätin, että nyt tuota monen ompelijan suosikkia on minunkin kyllä kokeiltava.




Epäonnekseni kaava sattui juuri silloin olemaan kaikista kotimaisista nettikaupoista loppu. Laneilla kuitenkin ihanat ompelijatoverit lainasivat omiaan ja sain piirrettyä muunmuassa tämän kaavan itselleni.

Kankaaksi mekkokokeiluun valikoitui jälleen tuttu ja turvallinen Jyväskylän kangaskaupan talvitrikoo, tällä kertaa värissä vaalea meleerattu harmaa. Olen kehunut tätä kangasta jo moneen otteeseen ja pysyn edelleen kannassani. Kerrassaan loistava kangas, joka taipuu moneksi ja kestää myös käytössä kulahtamatta.

Ompelin mekon ilman rinnanaluksen poikkileikkausta ja suorilla hihoilla. Lisäksi rypytin helman pussimaiseksi kuminauhan avulla. Mekko on tehty koossa XS. Muuten ompelu oli erittäin näppärää, mutta pääntie tuotti hieman harmaita hiuksia. Kaavan pääntie oli nimittäin  melko avara, joten muotokaitelehuolittelu oli välttämättömyys. Se ei kuitenkaan meinannut alkuun asettua haluamallani tavalla, jonka vuoksi mekko päätyi telakalle hyväksi toviksi. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin mekkosen.




Mekon päälle saatuani en voi muuta kuin todeta, että kaava taitaa olla minunkin uusi suosikkini. Kivasti istuva peruskaava ilman mitään(!) muokkauksia, ah autuutta. Tällä syntyy takuulla mekko jos toinenkin kesäksi.

Mekko pääsikin heti valmistuttuaan maailmalle, terveiset Tukholman keväästä. :)





sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Neulostakki äitienpäivän rentoutukseksi (+ohje)

Hyvää äitienpäivää itse kullekin! Täällä päivä on sujunut perinteisissä merkeissä, eli perheen parissa ja herkkuja mättäen. Päivästä löytyi myös hetki omaa aikaa, jonka käytin rentoutusompeluihin. Tänään toteutukseen pääsi ohut kesäinen neulostakki, joka on ollut työlistalla jo pitkään. 




Neulostakki on toteutettu omalla kaavalla Noshin flamésta. Piirsin kaavan hieman yhdestä valmiista neuletakista mittoja ottaen ja lopputuloksesta tykkään kyllä kovasti. Tämän ompelu oli tosi simppeliä hommaa, joten tässä pieni ohjeistus siihen, niin muutkin halukkaat pääsevät samoihin puuhiin.

1) Valitse avuksesi joku paitakaava tai valmis paita, josta voit ottaa hieman mittoja.
2) Takakappaleen ja hihat voit tehdä täysin kaavan mukaan. Hihoihin voi halutessaan toki lisätä pituutta, kun tein tässä, jotta sain haluamani ylipitkät hihat. (Kätevät kesällä esimerkiksi pyöräillessä, jolloin on usein ollut hanskoja ikävä...)
3) Kaavamuutokset tehdään etukappaleeseen keskisauman kohdalle. Käytännössä siis kappaletta levennetään reilulla kädellä, jotta etukappaleista saadaan lepattavat. Kappaleen suuruuden voi valikoida ihan omien mieltymysten mukaan. Mitä suuremman kappaleen teet, sitä enemmän "lepattavan" neulostakin saat. Alla on piirros mitoista, joiden mukaan leikkasin etukappaleeni. Näillä mitoilla (koko xs) etukappaleet menevät kokonaan päällekkäin, joten neulostakkiin on kiva kääriytyä viilenevinä kesäiltoina. (Tai päivinä..)
4) Kappaleiden leikkaamisen jälkeen ompelu toteutetaan perinteisen kaavan mukaan, eli hartiasaumat yhteen, hihat kiinni hartioihin ja sitten hiha-sivusaumat yhteen.
5) Reunojen huolittelun voi hoitaa materiaalin ja omien mieltymysten mukaan.
6) Valmista tuli, ei kun neulostakki päälle ja lopputulosta peilailemaan. :)




Mikäli ohjeessa on epäselvyyksiä, kysy ihmeessä! Näkisin myös mielelläni valmiita lopputuloksia, mikäli päädyit ohjettani kokeilemaan.

Itse huolittelin hihansuut perinteisesti käänteellä, mutta muut reunat rullapäärmäsin. Tässä neulostakissa kun etukappaleiden nurja puolikin on usein näkyvillä, joten en halunnut niihin tavallisia käänteitä, joiden nurja puolet eivät aina silmiä hivele. Kaksinkertainen käänne taas olisi ollut mielestäni raskas tässä ilmavassa kankaassa.





Kankaasta tykkään kyllä kovasti. Tein tästä myös hetki sitten neidille mekon (kurkkaa täältä), joten kesällä voimme myös halutessamme kulkea hieman mätsäävissä asuissa.

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, että äitienpäivänä tosiaan on tullut syötyä. Onneksi tämä neulostakki mahtuu rennosti päälle vähän suuremmankin aterian jälkeen. :)



P.S. Osallistuin tällä postauksella ihanan Weekend Chic -blogin äitienpäivähaasteeseen. Käy ihmeessä kurkkaamassa muiden suomalaisten bloggaajien äitienpäivätunnelmia täältä.

torstai 7. toukokuuta 2015

Iltapuku

Viime aikoina on kyllä ollut kiirettä ja saanut mennä aikamoista haipakkaa edestakaisin. Ja muun puuhan keskellä päätin, että ehdottomasti tarvitsen uuden iltapuvun ystäväni karonkkaan. Toki niitä mustia kolttuja olisi roikkunut pari jo kaapissa entuudestaan, mutta minulla oli jonkinlainen visio siitä, mitä haluan pukea juhlaan päälleni, ja nuo mekot eivät näyttäneet ollenkaan siltä.
Siispä tuumasta toimeen. Marssin paikalliseen Eurokankaaseen, josta lähti mukaan New duchess -morsiussatiinia ja Sevilla-joustopitsiä, sekä 50 cm piilovetoketju. Selailin läpi loputtoman määrän käsityölehtiä, mutta kuten arvelinkin, ei haluamani kaltaista kaavaa tullut vastaan. Siispä piti soveltaa. Mekon yläosaan otin pohjaksi Modan 1/2013 numerosta löytyvän iltapuvun kaavan (kaava nro 2) koossa 34.


Tein kaavaan melko kattavat muutokset, joten lopulta siitä ei kyllä jäänyt jäljelle juuri mitään. Muutin selkäosan aika samanlaiseksi kuin etukappaleen pääntien, eli hieman venemäiseksi. Helmaa puolestaan levensin ja pidensin, sekä jätin halkiot pois. Vetoketjun paikan siirsin sivusta keskitakasaumaan. Lisäksi katkaisin mekon, niin että siihen muodostui laskettu vyötärö. 

Koko mekossa on pohjana satiinikangas, mutta yläosassa sen päällä on pitsi. Vyötärösauman alapuolella sekä helmassa on lisäksi pitsikankaan aaltoilevasta reunasta tehty kaistale. 



Jätin mekon kokonaan vuorittamatta, sillä paksu morsiussatiini ei vuorta mielestäni kaivannut. Jälkikäteen ajateltuna yläosan vuorittaminen olisi kyllä kannattanut, sillä nyt päädyin ompelemaan pääntien ja kädenteiden käänteet käsin, jotta tikki ei tulisi näkyviin. Joustavan pitsin ja joustamattoman satiinin yhdistäminen kun oli paikoin hieman haastavaa, joten en halunnut riskeerata sitä, että mekon näkyvimpiin kohtiin tulisi rumasti venynyttä tai ryppyyntynyttä pitsiä.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, vaikka ainahan sitä parannusehdotuksia on mielessä. No seuraavaan mekkoon sitten :)